Kannustava vuorovaikutus ICDP

Mikä on ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelma?

ICDP – Kannustava vuorovaikutus –ohjelma on terveyttä edistävä ihmissuhteisiin ja empatiaan perustuva ohjelma, jonka tavoitteena on lisätä kykyä ymmärtää ja kunnioittaa toinen toisiamme kehittämällä ja vahvistamalla sensitiivisyyttä ja empatiaa. Tavoitteena on tukea ja edistää laadukasta vuorovaikutusta hoidettavien ja hoivaajien kesken, mutta ohjelma soveltuu kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen. Kannustava vuorovaikutus on yksi tapa toteuttaa humanistisia arvoja, kuten YK:n Ihmisoikeuksien julistusta ja ennen kaikkea Lapsen oikeuksien sopimusta. Lapsen kunnioittaminen yksilönä on koko ohjelman peruspilari. ICDP on UNICEF:in ja WHO:n hyväksymä ja se on käytössä yli neljässäkymmenessä maassa ympäri maailman.

Kannustavan vuorovaikutuksen kehittivät Oslon yliopiston professorit Karsten Hundeide ja Henning Rye. Ohjelma perustuu uusimpaan tutkimukseen lasten kehitykseen liittyvistä terveyttä edistävistä tekijöistä. Ohjelman kulmakivet tulevat mm. kehityspsykologiasta, sosiokulttuurisesta psykologiasta, pedagogiikasta, sosiologiasta ja neurologiasta. Ohjelman avulla on mahdollista ehkäistä psyykkisiä ja sosiaalisia terveyshaittoja, leimaantumista, ulkopuolisuutta ja syrjäytymistä.

Kannustava vuorovaikutus –ohjelma rakentuu kolmeksi dialogiksi ja kahdeksaksi vuorovaikutusteemaksi, jotka sisältävät ja ottavat käyttöön sen tiedon, joka meillä tänä päivänä on ihmisten optimaalisen kehityksen ja hyvinvoinnin tarpeista. Hyvän vuorovaikutuksen perustana on meidän käsityksemme ja näkemyksemme lapsista, nuorista ja aikuisista. Siksi ohjelmassa painotetaan positiivisen käsityksen edistämiseen hoivattavasta. Ohjelma keskittyy myös vanhempia ja hoivanantajia ohjaavan henkilön suhtautumistapaan. Tämän tueksi ohjelmassa on tiettyjä periaatteita, jotka vahvistavat hoivaajan sensitiivisyyttä huomioimaan lapsen tarpeita, tarkoituksia, ajatuksia ja tunteita.

Sensitiivisyyden periaatteet pyrkivät vahvistamaan hoivaajan herkkyyttä, jotta hän voi käyttää itseään, empaattista kykyään ja henkilökohtaisia kokemuksiaan ymmärtääkseen lasta. Sensitiivisyyden painottaminen on alue, jossa ohjelma eroaa muista vanhempien tukimuodoista, joissa vanhempia neuvotaan yksityiskohtaisesti ja valmiiden suunnitelmien kautta, pyrkimyksenä ensisijaisesti muuttaa lapsen käytöstä. Sensitiivisyyden vahvistamiseen pohjaava suhtautumistapa on erityisen tärkeä toisista kulttuureista tulevien hoivanantajien kanssa. Kannustava vuorovaikutus on täten kulttuurillisesti avoin ohjelma, sillä se nostaa esiin ja aktivoi jo olemassa olevia hoivamalleja ja tulkitsee niitä juuri kyseisen kulttuurisen kontekstin arvojen kautta.

Yksi Kannustavan vuorovaikutuksen tärkeitä komponentteja on implementointi. Organisaation tai työpaikan on täytettävä tietyt perusedellytykset, jotta Kannustava vuorovaikutus saataisiin juurrutettua arkeen. Se, miten hyvin ohjelma voidaan ottaa käyttöön, riippuu paljolti tarkoituksenmukaiseen perehdytykseen ja seurantaan panostetusta ajasta ja tuesta. 

Näytä lisää
Näytä vähemmän
Kannustavan vuorovaikutuksen / ICDPn soveltaminen
ICDP kehitettiin vastaamaan Portugaliin tulleiden pakolaisten tarpeisiin 1980-luvulla, vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen tueksi.

Ohjelma on käytössä eri puolilla maailmaa ja etenkin Pohjoismaissa sitä on sovellettu eri kohderyhmien hoivanantajille esim. neuvola, päivähoito, koulu, sosiaalityö ja vanhainhoito.

Kannustava vuorovaikutus tarjoaa teoreettisen kehyksen, kokonaisvaltaisen näkökulman suhteiden merkityksestä kehitykseen ja oppimiseen sekä yhteisen kielen, suhtautumisen ja arvopohjan kaikille jotka työskentelevät ihmisten kanssa.

Varhaiskasvatus ja koulu
Kannustava vuorovaikutus perustuu ajatukseen, että kaikki kehitys ja oppiminen tapahtuu hyvässä, kunnioittavassa suhteessa aikuisten ja lapsen välillä. Tässä suhteessa vastuu suhteen laadusta kuuluu aikuiselle. Tutkimus on osoittanut yhteyden opettajan ja oppilaan välisen turvallisen suhteen ja hyvän vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen hyvinvointiin ja motivaatioon. Hyvä, positiivinen vuorovaikutus oli merkityksellisempi lapsen oppimisen suhteen kuin luokkakoko ja opetusmateriaali.

Kannustavan vuorovaikutuksen avulla varhaiskasvatus- ja kouluhenkilökunta sekä muut lapselle tärkeät aikuiset voivat vahvistaa ihmissuhdetaitojaan ja positiivista vuorovaikutustaan ja sensitiivisyyttään lasten ja nuorten tarpeille ja oikeuksille. Ohjelman lapsikäsitys on vahvasti yhteydessä YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. Kannustava vuorovaikutus on tapa toteuttaa tätä sopimusta arjessa, ja edesauttaa vahvistamaan varhaiskasvatuksen ja koulun arvopohjaa ja sopimuksen tekemistä näkyväksi opetussuunnitelmissa.

Kannustavassa vuorovaikutuksessa keskitytään vahvasti lasten voimavaroihin, vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin ja pyritään positiivisen näkemyksen vahvistamiseen lapsista ja nuorista.

Sen lisäksi ohjelma kannustaa päivähoito- ja kouluhenkilökuntaa löytämään ja luottamaan omiin kykyihinsä ja voimavaroihinsa.

Sosiaalityö
Kannustavaa vuorovaikutusta voidaan käyttää mm. arvioinneissa ja työskentelyssä kun tavoitteena on turvallisen kiintymyssuhteen ja positiivisen vuorovaikutuksen edistäminen huoltajien ja kaiken ikäisten lasten välillä. Ohjelma tarjoaa mahdollisuuden sekä yksilö- että ryhmätyöskentelyyn ja painottaa huoltajien oman kyvykkyyden tunteen lisäämistä. Ohjelma on hyvin käyttökelpoinen myös esimerkiksi perhe- ja laitoshoidossa työntekijöiden sensitiivisyyden ja hoivan laadun lisäämiseksi.

Suomessa ICDP on otettu käyttöön myös päihdetyössä, vanhempien ja lasten välisen positiivisen vuorovaikutuksen tukena. Ohjelman kunnioittava, empaattinen, voimavara- ja ihmissuhdekeskeinen suhtautumistapa on vahvistanut itsetuntoa ja vanhemmuutta, positiivista vuorovaikutusta ja vaikuttanut muutosmotivaatioon päihteiden käytön suhteen.
ICDP:tä on käytetty myös vammais- ja erityishuollon palveluissa. Ohjelma edesauttaa osaltaan omatoimisuuden ja osallisuuden tukemisessa sekä edistää ja tukee vuorovaikutusta, niin palvelun käyttäjien kuin työntekijöidenkin näkökulmasta. Ohjelma tarjoaa myös yhteiset arvopohjakehykset työlle ja arjelle.

Koska Kannustava vuorovaikutus painottaa läheisten, turvallisten ihmissuhteiden merkitystä, se on käyttökelpoinen myös päivittäisessä toiminnassa vanhusten kanssa; päivätoiminnassa, kotipalveluissa ja asumispalveluissa. Ihmisten itsemääräämisoikeutta omasta elämästään ja arjestaan tulee kunnioittaa ja heidän perustarpeensa yksityisyydestä tulee ottaa huomioon. Kannustava vuorovaikutus on tunnettu tietoisesta humanistisesta suhtautumistavasta, jossa kaikkien yhtäläinen ihmisarvo on keskiössä. Tästä johtuen ohjelma on erinomainen työväline, kun halutaan varmistaa, että ihmisoikeudet toteutuvat sekä teoriassa että käytännössä.

Empatia ja voimavarakeskeisyys ovat ohjelman peruspilareita ja ohjelman käyttöön kouluttautuvat harjoittelevat näkemään vanhukset yksilöinä, joilla on pitkä elämänkokemus ja omat toiveensa ja pyrkimyksensä. Työntekijöitä kannustetaankin löytämään ja hyödyntämään vanhusten omia voimavaroja. Tärkeä osa työtä on myös tukea työntekijöitä ajattelemaan, kuinka he itse haluaisivat tulla kohdelluksi vanhana.

Työhyvinvointi ja johtajuus
Kannustavaa vuorovaikutusta voidaan soveltaa myös työpaikoilla yhteistöllisyyden, kehityksen ja myötätunnon edistämiseksi. Moniammatillisessa yhteistyössä ohjelma tarjoaa yhteisen arvopohjan toiminnalle ja lisää henkilökunnan työmotivaatiota. Kannustava vuorovaikutus soveltuu myös johtamisen kehittämiseen empaattisempaan, läsnä olevaan ja itsearvioivampaan suuntaan.

Ihmissuhteiden laatu on avainasemassa sekä hoivassa että oppimisprosesseissa. Kannustavan vuorovaikutuksen avulla henkilökunta saa tukea hyvien yhteistyösuhteiden kehittämiseen. Hyvät yhteistyötaidot ja -suhteet tuottavat sekä työssä viihtymistä että työhyvinvointia kaikille osapuolille.

Vanhemmuuden tuki
Kannustavaa vuorovaikutusta voi käyttää universaalina, ennaltaehkäisevänä tukena äitiys- ja lastenneuvolassa, perhekeskuksissa ja muussa toiminnassa, turvallisen kiintymyssuhteen ja hyvän, positiivisen vuorovaikutuksen edistämiseksi vanhempien/työntekijöiden ja kaikenikäisten lasten välillä. Konkreettisten neuvojen ja toimintaohjeiden sijaan Kannustavan vuorovaikutuksen lähtökohta on hoivanantajien jo olemassa olevien valmiuksien ja kokemusten huomioimisessa ja vahvistamisessa.

Tämä suhtautumistapa on terveyttä edistävä neuvolatyössä ja avoimessa varhaiskasvatuksessa ja sitä voidaan käyttää myös hoivanantajien ohjausryhmissä. Kun vanhemmat/työntekijät saavat tukea ja aikaa yhdessä ICDP-ryhmässä pohtia ajatuksiaan ja tunteitaan lapsesta, vahvistavat osallistujat sekä omia että toistensa valmiuksia ja arjessa jaksamista.

Ryhmän ohjaajan empatiaan tähtäävä pyrkimys edistää vanhempien uskoa omiin kykyihinsä ymmärtää ja olla sensitiivisiä vuorovaikutuksessaan lastensa kanssa.

Vanhempien mentalisaatiokyky kehittyy, kun heitä tuetaan tulkitsemaan lasten viestejä, ilmeitä, kehonkieltä ja eleitä, näkemään positiivisia piirteitä lapsessa ja huomioimaan lapsen mielentiloja ja aloitteita sekä vastaamaan niihin sensitiivisesti ja empaattisesti. Kolmen dialogin ja kahdeksan vuorovaikutusteeman varaan rakennettu Kannustava vuorovaikutus toimii kaikessa viitekehyksenä.